Unelmana onnellisempi luova työ – kommenttipuheenvuoro

Jaakko Simola

I Johdanto

Olen kirjoittanut kommenttipuheenvuoron luovan tekemisen edellytyksistä ja itseymmärryksestä. Kirjoitus on nopeasti luonnosteltu vastaus Arts Management Helsingin tuotantoalusta-ajattelun kehittämistyöhön, mutta olen tuonut keskusteluun mukaan laajemman tekemisen kontekstin. Käytän aiheen kuvaamiseen omaa luovaa työtäni. Rinnakkaisena aineksena ja oman työn – sekä sen kautta tarvittavan tuotantoprosessin – analyysin virikkeenä olen käyttänyt Maaretta Tukiaisen ja Krista Keltasen kirjan Luova tauko sisältöjä[1]. Toisten luovien alojen ihmisten haastatteluihin perustuvat kuvaukset heidän oman työnsä luonteesta avaavat tunnistettavia kokemuksia ja tapoja luovan prosessin eri painopisteiden sanoittamiseen.[2]

Kirjoittamisen tukena on taustalla ollut Teemu Mäen esseeteos Taiteen tehtävä[3]. Viittaan myös teokseen Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä[4] sekä teokseen Ways of Knowing in Dance and Art[5], koska näissä tulee hyvin esille edelleen ajankohtainen taiteen vaikuttavuuden määrittelyn haaste tai taiteilijan kehittäjäroolin popularisoinnin tarve. Näkökulmat ovat olennaisia, koska haluan itse usein työskennellä monialaisesti tai perinteisten taidefoorumeiden ulkopuolella, vaikka rooli kehittäjänä ei välttämättä ole ainoa muoto tällaiselle työlle.[6]

Yritän puheenvuorossa suosia sellaista taiteen tuottamista ja rahoittamista, joka antaisi taiteilijoille entistäkin paremmat mahdollisuudet saada kunnon toimeentulo ja turvaverkko, rytmittää työtä sen sisältöjen vaatimalla tavalla ja tutkia tässä ajassa olevia työn uudelleen määrittelyn tarpeita.[7]

 

II Näkökulma, taidekäsitys ja luovan työn variaatio

Oman näkökulman avaaminen on välttämätöntä, jotta lukija voi hahmottaa mistä tilanteesta käsin esitän toiveita luovan työn tuotantoalustoihin tai toimintamalleihin.[8]

Olen 48-vuotias taiteen ja kulttuurin luova tekijä. Käytän tässä tietoisesti luovien alojen viittausta, koska uskon eri alojen rajojen ylittämiseen yleisempänäkin trendinä kuin vain omana ammatillisena tilanteenani. Yleensä käytän omalla kohdallani kuitenkin ammattinimikettä koreografi (museoalan työntekijän rinnalla), joka minusta vastaa myös koreografisen ajattelun käyttöön esim. laajennetun koreografian[9] käsitteen merkityksessä ja potentiaalisena tulevaisuuden asiantuntijanäkökulmana. Haluan omassa työssäni vahvistaa asumisen syvällistä ajattelua[10], ympäristön kokemisen ja vaalimisen sekä näihin liittyvien merkitysten tai arvojen moninaisuutta sekä rakentaa ekologisesti kestäviä elämisen muotoja myös perinnettä hyväksi käyttäen. Arvojeni ja toimintapyrkimysteni kokonaisuutta voisi luonnehtia lyhyesti holistiseksi pyrkimykseksi tuoda poeettista ja eksistentiaalista laatua elämän käytäntöjen järjestämiseen, myös ns. hitaan elämän kehyksessä.[11]

Teen osa-aikaista palkkatyötä museo-oppaana[12] vakituisessa työsuhteessa sekä muuta luovaa työtä projektiluonteisesti. Oma osaamiseni perustuu kahteen korkeakoulututkintoon.[13] Omassa luovassa työssäni erilaisten lähteiden käyttö, kirjoittaminen ja puhuminen ovat isossa roolissa. Työmuotona on usein myös improvisaation, havainnoinnin ja kirjallisen käsikirjoituksen pohjalta uuden teon rakentaminen. Elettyjen ja koettujen tilojen merkityksiä rakennetaan filosofisesta näkökulmasta mm. fenomenologisella asenteella.[14] Yhdistän kuitenkin kokemuksellisuuteen perustuvaan näkemykseen kovaa tietoa taiteen ja kulttuurin tutkimuksen alueelta. Koulutukseltani olen koreografin lisäksi kansatieteilijä, mikä saattaa vaikuttaa yleisesti lähestymistapaani ja antaa valmiuksia soveltaa työhöni myös etnografisia menetelmiä.[15]

Olen lisäksi opettanut Teatterikorkeakoulussa ja saanut kokeilla myös opinnäytteen ohjausta sekä opinnäytteen tarkastajana toimimista. Jotkut kohtaamani yhteistyökumppanit ovat taidealojen ulkopuolisia toimijoita. Koreografin roolissa olen tehnyt samoin vapaaehtoistyötä. Työtäni leimaa, että se on liikkunut myös soveltavan taiteen alueilla tai äärellä. Olen aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten sanoittanut koreografian ja taiteen merkityksen näin:

Olen halunnut tehdä työtä, jossa yhdistyvät ajatustyö ja konkreettinen teko, visuaalinen ja tilasuunnittelu, tutkimuksellinen ote ja asenne, esteettis-ekologis-eettisten kysymysten kohtaaminen, historia- ja kulttuuritietoisuus, kokonaisvaltaisen ymmärryksen jakaminen toisten ihmisten kanssa sekä oman persoonan käyttö työn yhtenä tärkeänä osana.

Koreografin työssäni korostuu tällä hetkellä tilan ja ihmisen paikkasuhteen merkityksen lisäksi esityksen elementtien tasa-arvoisen olemuksen kunnioitus ja esiintyjän havainnoivan tai vuorovaikutteisen olemisentavan painottaminen. Minulle on tärkeää pitää tanssi- ja taidenäkemykseni hyvin laajana. Tanssi ja taide ovat tapa olla aktiivisessa kohtaavassa suhteessa maailmaan. Haluan myös vaalia raikkaalla tavalla rakennettua ympäristöä ja kulttuurien rikkautta.

Esitys liittyy kiinteästi kulttuurin muihin alueisiin, mutta se on myös ”pienoismallin”, ”piirustuspöydän” tai ”kirjoituspöydän” luonteisesti vapauden tila – ei välineellistetty asia. Esitys voi siis toimia muuta elämismaailmaa rakentavana toimintana vapaudestaan käsin.

Taide on mahdollistamista. Se on jaettavissa olevia tiloja tai tekoja, joissa sekä tekijä että kokija voivat kohdata, havainnoida, jäsentää ja rakentaa lähes mitä tahansa maailman aineksia – tekijä ja kokija mukaan luettuina – myös aistimellisuutta, kehollisuutta ja subjektiivisuutta vaalien sekä ilman muiden alojen tavoitteita vastaavia ehdottomia vaatimuksia tai muita rajoituksia. Itse asetan rajoiksi taiteen eettisen ja ekologisen kestävyyden. Taide voi elää näin kehon ja mielen eri kohdissa niiden eri rakenteissa. Taide on laaja kohtaamisen olotila muiden inhimillisten kohtaamistapojen rinnalla.

III Mitä on ennen tekoa – ja luovan työn koko prosessi tuottamisen lähtökohtana

Luovien prosessien avaaminen toisille toimijoille tai yleisöille on ollut jo jonkin aikaa yksi trendi.[16] Prosessin avaaminen tai analyysi voi auttaa myös synnyttämään kaikkien kannalta mielekkäämpiä työtapoja, kun etsitään uusia toiminnallisia kehyksiä. Minua kiinnostavat tässä työssä seuraavat tavoitteet:

  • laajempi konteksti: erilaisten ”tuoteperheiden” tai luovien tekojen sarjojen synnyttäminen
  • tiedostettava asia: asiantuntijuuden juurten kasvattamisen tukeminen
  • tarve: omaehtoinen opiskelu ja tutkiminen, lisäksi räätälöidyt koulutussisällöt muualta
  • arvo: yhteistyökumppaneiden, työtovereiden tai osallistettavien kanssa eläminen niin, ettei kukaan tunne asemaansa hyväksikäytetyksi

Minulle ajattelu on tärkeä asia. Luova prosessi tuntuu tällä hetkellä nimenomaan ajatusprosessilta, johon sisältyy erilaisia huomioita itsestä, toisista ihmisistä, ympäristöstä, kulttuurista, ajankohtaisista ilmiöistä jne. Olen ehkä lopulta luovana toimijanakin enemmän yksin ajattelija tai tekijä kuin joukkuepelaaja, vaikka pidän myös puheessa ajattelusta, joka tarvitsee kuulijan, ja arvostan dialogista vuorovaikutusta sekä antoisaa keskustelua.

Olen kiinnostunut rakennetusta ympäristöstä ja kulttuurimaisemasta sekä niihin liittyvästä kulttuurihistoriasta enkä koskaan väsy tekemään omaa (esteettistä) analyysiä niistä. Näille asioille minulla on energiaa ja ne voivat kantaa luovaa prosessia. Aistiminen, havainnointi ja kokeminen vaativat minulta silti paljon aikaa ja työ toimii usein parhaiten keskittyneessä rauhassa. Tämä kaikki ilmaisee hyvin konkreettista tilallis-visuaalista kiinnostustani, joka liittyy haluun kokea eksistentiaalisella tavalla voimakasta läsnäolon tunnetta ja haluun antaa merkitystä asumisen ajattelulle ja kokemiselle. Kiinnostus on ollut mukana elämässäni lapsuudesta lähtien.

Työni osatekijöitä ovat esiintyjäntyön taito, kommunikaation ja vuorovaikutuksen ymmärrys, rationaalisen ja tunneälyn käyttö, laajempien rakenteellisten ja esteettisten kokonaisuuksien hallinta, ympäristön analyysi ja toisaalta kulttuurikritiikki erityisesti ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Olen tietoisesti pyrkinyt myös yhdistämään koreografin näkökulman museo- ja kulttuuriperintöalan teoreettisiin keskusteluihin ja käytännön toimintatapoihin.[17]

En ole esimerkiksi tarinankertoja ilmaisun perinteisessä merkityksessä, mutta tekstinä kommunikoiva ilmaisu, viittaukset ja kova tieto ovat silti tärkeä osa työni lähteitä ja toimintatapaani. Suunnittelu- prosessissa en käytä juurikaan ratkaisuja tukevia ulkoisia metodeja vaan luotan ”aitoon” tapaan, jossa asioiden, ainesten ja materiaalien käsittely ja jäsentäminen löytää muodon tai toimintasuunnan tunnustelemalla niiden sitomista toisiinsa eri tavoin. Tästä syntyvä oivallus on juuri antoisa osa työtä.

Olen huomannut kuinka tärkeää jo on, että luova prosessi elää. Kun havaitsen ajatteluni olevan liikkeessä, voin huojentua ja todeta olevani turvallisessa tilanteessa. Luova työ voi silti olla myös jatkuvaa tappelua työstä karkaamisen ja jonkun toisen asian rinnalla työstämisen tai teolle sopivan, oikean hetken rakentamisen välisissä sisäisissä jännitteissä. Olennaista on päästä alkuun: avata tyhjä tiedosto tai soittaa rohkeasti mahdolliselle yhteistyökumppanille.

Olen hyvä yhdistämään erilaisia sisältöaineksia uusiksi esityskokonaisuuksiksi. Pystyn luomaan eheitä visuaalisia kokonaisuuksia etsimällä yhdistäviä tekijöitä pitkässä intuitiivisessa prosessissa. Työ voi ylipäätään olla kuitenkin hidasta. Pakottavat ulkoiset aikataulut saavat toisaalta toimimaan, mutta tällaisen tekemisen ”leimahduksen” jälkeen voin tarvita paljon lepoa.

Oman työn toistuvat parametrit ja elementit luovat ajattelun elävyyden rinnalla merkityksentuntua ja helpottavat itse työprosessia. Kumuloituvat blogitekstit, mediahuomio ja muut dokumentit voivat antaa vaikutelman oman toiminnan jatkuvuudesta. Silti luovassa työssä voi edelleen olla epämiellyttäviä hetkiä tai vaiheita, jolloin työn suunta ja koko merkitys on epäselvä, mikä on kiinteä osa tällaista työtä. Löydän myös uudelleen asioita, joita jo olen aikaisemmin käsitellyt.

Minun pitää voida innoittua rakennettujen ympäristöjen fyysisestä luonteesta ja niiden kokemisesta sekä niitä käsittelevistä julkaisuista tai tutkimuksesta. Minun täytyy saada ajattelun aineksia fenomenologiasta, kansatieteestä, kulttuurihistoriasta, maisemantutkimuksesta, museologiasta, taidehistoriasta, ympäristöestetiikasta, ympäristöpsykologiasta, esittävien taiteiden teoriasta jne. jne. Myös näiden aiheiden käsittely mediassa voi olla impulssi omalle toiminnalle ja työn materiaalia. Tutut kirjat ovat ajattelun ankkureita, joihin voin palata aina uudelleen.

Minulla pitäisi olla halua ja työvälineitä tarjota osaamistani kiinnostaville yhteistyökumppaneille. Koen että tekemiselläni on ollut vastaanottajia ja että työni on voinut antaa ihmisille kokemuksia, jotka ovat olleet heille tarpeellisia mielen virittäjiä. Olen saanut hyvää palautetta, jonka saaminen on kuitenkin satunnaista eikä sen sisältö ole ollut useinkaan kovin analyyttistä. Olen osa laajempaa ajattelun kenttää, jonka sisällöille on kulttuurissa tarvetta. Toiminta-alustani pitäisi voida antaa vakaa perusta, jolta voin luoda työlleni jatkuvuutta. Olennaiselta tuntuu oman asiantuntijuuden syventämisen lisäksi sen sanoittaminen niin, että kumppanuuksille on luotettava lähtökohta puolin ja toisin. Tarvitsen tehtäviä, jotka voidaan räätälöidä minun osaamistani vastaavaksi ja joissa saan luovan työn haastetta.

Työn organisoitumisen kannalta luovassa prosessissa on tärkeää tarjota kokemus mielekkäästä aika-tilasta, jonka on väistämättä oltava riittävän vapaa ja joustava. Tekemisen laaja kehys antaa työlle suunnan ja vaikuttaa motivoivaan tulokseen. Aikakehysten tai uudenlaisten roolien muotoilu voi siis olla kiinnostavaa tuotannollisessa suunnittelussa.

Työtä motivoi kiinnittyminen paikkoihin ja yhteisöihin. Esitysvierailu tai yksittäinen keskustelu voi jäädä hyvin irralliseksi teoksi, ellei jatkuvuuden kokemuksia synny. Mahdollisesti uusi, entistä syvempi digitaalinen aineistojen linkittäminen ja asiantuntijoiden sekä yleisöjen verkostoituminen voi luoda sellaista jakamista, jossa viittaussuhteita ja palautetta syntyy niin paljon, että paikkaan sidottujenkin tekojen merkitys kasvaa.[18] Aitojen valmiiden yhteisöjen tai omien yhteisöjen kanssa työskentely on usein mielekästä, koska silloin luovan teon rinnalla on jo muita sosiaalisia merkityksiä.

 

Mitä tarvitsen omaa luovaa työtä varten

Olen koonnut keskeisiä, konkreettisia luovan työn tarpeitani avoimeksi listaksi. Sitä voisi täydentää yhteisöllisesti käytäntöön soveltuvan suuren unelma-alustan kehittämisen mukaan. Osa luettelosta kuvaa tuotantoalustoja.

  • henkistä aikatilaa, jossa voin tehdä havaintoja maailmasta ja tunnistaa kiinnostuksia
  • aikaa tutustua työni sisältöjä käsittelevään tutkimukseen ja ajatteluun tai mediakeskusteluun
  • aikatilaa tutustua kollegiaaliseen ajatteluun ja eri luovien alojen metodeihin
  • aikatilaa koota aineistoja ja materiaalia, jota voin käyttää myöhemmin konkreettisesti työssäni
  • aikatilaa ja tukea luoda oman työn promootiomateriaalia
  • taloudellista perusturvaa
  • kansainvälisten ja paikallisten jäsenyyksien tuomaa aitoa kollegiaalista tukea sekä statusta – lupaa toimia
  • hyvää johtajuutta[19]
  • helppo yhteys alojen tutkimusyhteisöihin
  • monipuolisen digitaalisen viestinnän ja jakamisen työkalupakki ja alustat
  • monipuoliset tieteelliset kirjastopalvelut tai kirjakaupat
  • asiantuntija-apua / ostopalvelua työhön, jota en itse hallitse
  • tukea oman asiantuntijuuden muokkaamiseen helposti hahmotettavaksi tuotteeksi
  • tukea tai koulutusta yhteistyökumppanuuksien synnyttämiseen
  • hyvät terveyspalvelut ja kattavat vakuutukset
  • fysioterapiapalvelut ja äänenhuolto
  • mahdollisuus tehdä työtä kauniiksi ja elvyttäväksi kokemassani ympäristössä
  • mahdollisuus tehdä työtä kotoa käsin
  • laskutus- yms. talouteen liittyvä palvelut
  • alan järjestöjen jäsenyydet

 

IV Ongelmia ja mahdollisuuksia – jos niin halutaan

Yksilöllinen luova työ on väistämättä suhteessa isompiin trendeihin kulttuurien ja yhteiskunnan luomissa kehyksissä. Olen listannut eri tason kokemuksia, jotka voivat syntyä näiden vuoksi – ei luovan työn sisällöistä – sekä joitakin vastauksia mahdollisiin ongelmiin. Taide voi toivoakseni tuottaa kriittisesti rakentavia näkökulmia megatrendeihin ja viitoittaa niitä eettisesti.[20]

  • luova työ suurten instituutioiden tarpeista käsin > oman ympäristön luominen rinnalle
  • luovien ym. alojen välille putoaminen > alojen silloittaminen[21]
  • opittu avuttomuus tutussa toimintaympäristössä > työroolin laajentaminen
  • uran laskeva kierre jos nostetta ei ole > toisin tekeminen
  • pelko ideoiden varastamisesta ja luottamuksen puute > statuksen määrittely itse, toimintasuunnitelmien julkaisu, tekijänoikeuksien määrittelyn kehittäminen
  • työn määrittelyn muutos yhteiskunnassa > itsen tekeminen tarpeelliseksi
  • kulttuurin popularisointi kaupallisena vaateena maailmassa > sivistysasenne taiteen muodossa
  • ITE/DIY-kulttuuri > asiantuntijuus rinnalla
  • kulttuurilaitokset toiminnan alustoina ja fasilitoijina > taiteellisen fasilitoinnin muotojen tiedostus
  • paikka-tilojen muutos yhteiskunnassa > paikkojen arvon ylläpito luovien tekojen muodossa
  • median valta luovaan toimintaan > aineiston tarjoaminen medialle
  • vaikeus lähestyä instituutioita uskottavasti (varsinkin jos ei valmista tuotetta) > luovien tekijöiden yhteistyö
  • taiteilija kehittäjänä -ajattelu on vielä uutta > tietoa julkiseen keskusteluun
  • omaehtoiselle koulutukselle ei ole resursseja (aika, raha ym.) > yhteistyö
  • eri työkulttuureiden käytäntöjen kanssa ja välillä liikkuminen > kokemustiedon jakaminen
  • teknologisen kehityksen seuraamisen vaikeus: yksityisenä luovana henkilönä ei resursseja vastata digitaaliseen maailmaan > tuotantoalustat tukena
  • automaatio ja robotit, digitalisaatio ja tekoäly > luovan ja kehollisen ajattelun näkökulma rinnalle
  • kokeilukulttuuri > erikoistuneiden tuotantoalustojen ydintyötä?
  • humanistiset alat yritystoiminnan palveluksessa > oppiminen laajemmalta kentältä
  • informaation kasvun räjähdys > tiedon suodattamisen kollektiiviset keinot?
  • hidas elämä, downshiftaus ja leppoistaminen > taiteen konteksti alusta näille

 

V Onnellisempaa työtä kohti

Pohjoismainen kulttuuri ja yhteiskunta antaa periaatteessa melko hyvät mahdollisuudet yksilöllisiin, omaehtoisiin ja rohkeisiin luovan tekemisen avauksiin. Digitaalinen verkostoituminen ja yhteenliittymisen kokemus voi tarjota henkisen turvaverkon pienimuotoisenkin toiminnan motivoinnille.

Olen listannut oman työni ja vastaavalla tavalla toimivien kannalta mahdollisia hyviä kehityssuuntia. Listassa on myös ehdotuksia, miten toiminnallinen alusta voisi tukea näitä.

Konkreettinen & Suuri Henkilökohtainen & Jaettu Unelmani

  • koreografiasta vastaava ajattelun väline kuin muotoilu jo nyt on? > promootiotyötä
  • pitkäjänteiset kumppanuudet > koreografi varteenotettava asiantuntija (ja yhteisön jäsen), joka voi tehdä räätälöityjä tekoja vastaamaan tilauksiin tai suunnitteluongelmiin
  • monipaikkainen asuminen > etätyö, luottamus, toimivat digitaaliset välineet & käytännöt
  • apurahoista palkkaan > vaikuttaminen rahoittajien toimintaan
  • kansalaispalkka – tasaa tuloja varsinkin tehtävistä toisiin siirryttäessä
  • työn hinnan uusi määrittely > tuotantoalustan vaikutus
  • työn kattava turvaverkko (työterveyshuolto, vakuutukset, työttömyyden ehkäisy)
  • ajatushautomoa tai arkkitehtitoimistoa vastaava tekemisen yhteisöllinen toimintakehys?
  • tasa-arvoisten asiantuntijoiden työyhteisö, mahdollisuus silti myös ryhmätyöhön
  • luovan ajattelun ja asiantuntijuuden yksilöllinen ja yhteinen brändäys, jotta yhteistyökumppanien helpompi mieltää niiden sisältö ja vaikutus
  • luovien alojen empatiataidot käyttöön
  • hyvää itsen johtamista > koulutusta, toimintaan paljon sisäänrakennettua avointa reflektiota
  • oman roolin haltuunotto > mentorointi
  • syväekologisen ajattelun mahdollistaminen kaikessa toiminnassa
  • yksilöllinen ammatillinen kehitys > koulutustarpeen tiedostamisen tukeminen
  • herkkien ja hauraiden taiteen muotojen puolustus > ”puutarhoja” näille
  • työn laadun ja painopisteen määrittely työn kehyksessä > esim. viikon aikataulu: vaikkapa 4 päivää suunnittelua/harjoittamista ja sitten luentoesitys /opastus / yhteistyökumppanitapaaminen / artikkelin julkistaminen / asiakaskohtaaminen / esitys / ym.
  • monitasoinen ja intensiivisen vuorovaikutuksen mahdollistava asiantuntijayhteisöjen verkosto (kansainvälinen, instituutioiden välinen, paikallinen)
  • ym.

 

Suosituksia tuotantoalustan ym. kehittämiseen

  • luovien toimijoiden erilaisuuden haasteen ylittäminen kehittämistyössä
  • eri toiminta- ja tavoite-aikataulujen tai rytmien haasteen ylittäminen
  • alustan ”vetovoiman” selkeä ilmaisu ja ylläpito
  • ym.?

VI Lopuksi – ja mitä sitten tapahtuu?

Kommenttipuheenvuorossa olen tuonut esille joitakin itselleni keskeisiä ja ajankohtaisia kysymyksiä luovan tekemisen edellytyksistä. Tässä en ole voinut tuoda mukaan käsittelyyn alojen tutkimuksessa ja kehitystyössä olevia valmiita ratkaisumalleja, mutta puheenvuoro voinee silti virittää keskustelua. Puheesta on kuitenkin tärkeää päästä myös tyydytystä luovan tekemisen kokeiluihin ja onnistumiskokemuksiin.

Ymmärrän että taide- ja muiden luovien alojen potentiaalia menee jatkuvasti paljon hukkaan, kun toiminnan konkreettiset osatekijät eivät lukuisista eritasoisista syistä vastaa tekijöiden tai prosessien hyvin erilaisia tarpeita ja kun lisäksi näiden tunnistaminen tai sanoittaminen voi olla vaikeaa. Olen huomannut eri toimintaympäristöissä, että keskusteluista kuultaa usein luovien ihmisten tarve voida päteä enemmän osaamisellaan. Yksilöllisen suunnan tai paikan muutoksen liikkumavara voi kuitenkin olla kapea.

Tehtäväkseni muodostui kirjoituksen myötä motivoida sellaista työskentelyn alustan muotoilua, jossa tekemisen jatkuvuuden kokemus sanan eri merkityksissä sekä luovan teon ja sen tekijän paikkaan tai yhteisöön sopimisen/kuulumisen kokemus olisi hallitseva asia. Tämä saattaa edellyttää yksilöllisesti oikeita henkilösuhteita, eri tasojen merkitseviä ja vuorovaikutteisia jäsenyyksiä eri yhteisöissä sekä näitä tukevia uusimuotoisia orgaanisia viestintäkanavia, jotka nykyään ovat teknisesti mahdollisia ja helposti saavutettavia. Kiinnostavaa on mahdollistaa sellaista luovaa työtä, jossa perinteisesti mm. residenssien tarjoama ajattelun syventäminen, taiteen ilmeneminen harjoittamisena, teoksen valmistaminen ja yhteiskunnallinen keskustelu tai yhteisön elämään osallistuminen vaikkapa kehittäjänä on entistä helpompaa ja nämä eri tehtävät saavat limittyä rytmisesti toimivaksi kokonaisuudeksi – myös taiteen rahoituksen muodossa.

Yksi kiinnostava henkilökohtainen löytö oli huomata kansainvälisen tason kiinteän yhteisön puuttuminen työstäni. Ihanteellisesti ajattelen, että jos luovan toimijan työ näkyy sopivien verkostojen tiedotuksessa yleisöille ja jos kyseessä voi olla myös aito keskustelutuki (sekä yhteys mahdollisesti tutkimukseen sekä sen mukanaan tuomaan työn dokumentointiin ja statukseen), syntyy hyvin voimakas henkinen turvaverkko. Tämä toimisi vaikka itse työ olisi herkkää ja haurasta tai pienimuotoista ja paikallista.

Voi olla pelottavaa hypätä aktiivisesti mukaan uusiin taiteilijayhteisöihin, jos tekijä ei voi olla vakuuttunut toiminnan liittymisestä oman työn ominaislaatuun ja arvoihin, toiminnasta saatavaan hyötyyn tai toisaalta toiminnan liittymisestä laajempaan taiteen ajattelun kokonaisuuteen ja siihen, että se avautuu myös muiden itseä kiinnostavien toimijoiden tai yleisöjen suuntaan. Taide vieraantumisen tai toisten vieraannuttamisen muotona ei kiinnosta minua. Arts Management Helsinki on tässäkin mielessä antanut luotettavan, kehityksen näköaloja tarjoavan ja innostavan toimintaympäristön.

Minua kiinnostaa käyttää tätä puheenvuoroa yhteisen taiteen ajattelun työvälineenä sekä mahdollisesti julkisten uusien puheenvuorojen pohjana taide- ja luovien alojen promootiotyössä tai hankkeiden aloittamisen motivoinnissa.[22] Tuottamisen taitavat ammattilaiset pystyvät omasta asiantuntijuudestaan käsin vastaamaan luovien toimijoiden tarpeisiin.

Kaikkein tärkein viesti on kuitenkin luovan ajatteluprosessin itseisarvon nostaminen niin, että taiteen tuottamisessa vahvistettaisiin edelleen sellaisia tekemisen tapoja, jotka jakavat hitaampienkin prosessien merkitystä ympärilleen. – Lisää luovaa työtä vastauksena merkityksellisen asumisen ja olemisen filosofiseen haasteeseen.

 

Lähteet ja kirjallisuus

https://asumisenliike.blogspot.com, luettu 23.5.2020.

https://www.avoin.helsinki.fi/ajankohtaista/2014/laura_hirvi_ja_eerika_koskinen-koivisto.htm, luettu 23.5.2020

https://choreographyasexpandedpractice.wordpress.com, luettu 23.5.2020.

https://www.dance-web.org/contemporary-dance, luettu 28.5.2020.

https://www.dancingmuseums.com/museums, luettu 21.5.2020.

https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/#intro, luettu 16.8.2020.

https://en.wikipedia.org/wiki/Slow_movement_(culture), luettu 31.5.2020.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Designmuseo, luettu 24.5.2020

https://www.lkca.nl/wp-content/uploads/2020/02/guiding-is-a-profession.pdf, luettu 23.5.2020

https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit, luettu 22.5.2020.

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:luonnollinen_asenne, luettu 24.5.2020.

 

Anttila, Eeva 2007: Mind the Body: Unearthing the Affiliation Between the Conscious Body and the Reflective Mind. Teoksessa Ways of Knowing in Dance and Art. Ed. Leena Rouhiainen. Acta Scenica 19. Helsinki, Theatre Academy.

Davis, Kaarina 2019: Toinen tie. Tietokirjailijan elämää. Tampere, Kaarina Davis.

Forss, Anne-Mari 2007: Paikan estetiikka. Eletyn ja koetun ympäristön fenomenologiaa. Helsinki, Yliopistopaino.

Helavuori, Hanna 2016: Laajentuneet tekijyydet. Teoksessa Nykyesityksen prosesseja. Tekijähaastattelukirja. Toim. Aune Kallinen & Tapio Vuori. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 47. Helsinki, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Häyrynen, Simo 2010: Kulttuurin käsite poikkitieteellisissä tutkimushankkeissa. Teoksessa Vaeltavat metodit. Toim. Jyrki Pöysä & Helmi Järviluoma & Sinikka Vakimo. Kultaneito VIII. Joensuu, Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura.

Ikola, Johanna 2016: Taideliikettä työelämään. Teoksessa Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä. Toim. Kai Lehikoinen, & Anne Pässilä & Mari Martin & Maiju Pulkki. Kokos julkaisuja 1. Helsinki, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Kallinen, Aune & Vuori, Tapio (toim.) 2016: Nykyesityksen prosesseja. Tekijähaastattelukirja. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 47. Helsinki, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Kartastenpää, Tero: Suunnittelijoiden supermuseo. Helsingin Sanomat 20.5.2020.

Krogars, Anne-Marie 2019: Repola & Kettu. Kirja tietoisesta johtajuudesta. Helsinki, Books on Demand.

Laakkonen, Johanna (toim.) 2009: Tanssissa on tulevaisuus. Tanssin visio ja strategia 2010–2020. Helsinki, Taiteen keskustoimikunta – Valtion tanssitaidetoimikunta.

Lehikonen, Kai & Pässilä, Anne 2016: Johdanto. Teoksessa Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä. Toim. Kai Lehikoinen & Anne Pässilä & Mari Martin & Maiju Pulkki. Kokos julkaisuja 1. Helsinki, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Lehikoinen, Kai & Pässilä, Anne & Martin, Mari & Pulkki, Maiju 2016: Taiteilija kehittäjänä. Taiteelliset interventiot työssä. Kokos julkaisuja 1. Helsinki, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.

Mäki, Teemu 2018: Taiteen tehtävä. Esseitä. 2.painos. Helsinki, Into Kustannus Oy.

Rouhiainen, Leena (Ed.) 2007: Ways of Knowing in Dance and Art. Acta Scenica 19. Helsinki, Theatre Academy.

Tukiainen, Maaretta & Keltanen, Kristiina 2018: Luova tauko. Löydä oma tapasi elää. Helsinki, Cosy publishing.

Ylitalo, Silja 2020: Taide, raha ja vaikea liitto. Julkaisussa Issue X Taideyliopiston lehti. Image 5/2020.

 

 

[1] Tukiainen & Keltanen 2018.

[2] Vrt. esittävien taiteiden alalta julkaistu Aune Kallisen ja Eero-Tapio Vuoren toimittama kirja Nykyesityksen prosesseja. Kallinen & Vuori 2016. Ks. myös Davis 2019.

[3] Mäki 2018.

[4] Lehikoinen, Pässilä, Martin & Pulkki 2016. Esim. Lehikoisen ja Pässilän johdanto. Samoin Johanna Ikolan (2016) artikkeli on kuvaava tapaus.

[5] Rouhiainen (Ed.) 2007. Esim. Eeva Anttilan (2007) artikkelissa tulee esille kehollisen tiedon muodostuksen eri tasojen saavuttaminen tutkimuksen näkökulmasta.

[6] Ks. laajentuneesta tekijäkäsityksestä esim. Helavuori 2016.

[7] Keskustelu taiteen rahoituksesta on ollut esillä esim. Taideyliopiston lehdessä Issue X. Ks. Ylitalo 2020.

[8] Laajemmin ajattelustani saa tietoa blogistani asumisenliike.blogspot.com.

[9] Ks. esim. https://choreographyasexpandedpractice.wordpress.com.

[10] Ks. esim. Forss 2007.

[11] Ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Slow_movement_(culture).

[12] Ks. tästä ammatista esim. https://www.lkca.nl/wp-content/uploads/2020/02/guiding-is-a-profession.pdf; https://fi.wikipedia.org/wiki/Designmuseo.

[13] Tanssitaiteen maisteri (Teatterikorkeakoulu 2007) ja filosofian maisteri (Helsingin yliopisto 2013).

[14] Vrt. esim. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:luonnollinen_asenne.

[15] Ks. esim. https://www.avoin.helsinki.fi/ajankohtaista/2014/laura_hirvi_ja_eerika_koskinen-koivisto.htm.

[16] Ajankohtainen esimerkki museoalalta: Kartastenpää, Tero: Suunnittelijoiden supermuseo. Helsingin Sanomat 20.5.2020.

[17] Ks. esim. kansainvälisestä keskustelusta: https://www.dancingmuseums.com/museums.

[18] Sinänsä jo alan toimijoiden listaukset antavat mielekkyyden kokemuksia, ks. esim. https://www.dance- web.org/contemporary-dance/

[19] Ks. esim. Krogars 2019.

[20] ks. esim. https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit.

[21] Vrt. esim. poikkitieteellisyyteen liittyvät käsitteen määrittelyn tarpeet, Häyrynen 2010.

[22] Tanssin monialainen soveltava käyttö on ollut jo pitkään mukana tanssitaiteen strategiassa ja koulutuksessa. Ks. esim. Laakkonen 2009 ja https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/#intro . Näkökulmaa on kuitenkin mielekästä tarkentaa edelleen.

Jaakko Simola on tanssija, koreografi ja esityksen tekijä, joka tekee laajasti taiteen ja kulttuurin parissa töitä.

Hän on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi koreografin koulutusohjelmasta Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007 sekä filosofian maisteriksi vuonna 2013 (Helsingin yliopisto, kansatiede). Kandidaattitutkintonsa tanssin koulutusohjelmasta Jaakko Simola oli saanut vuonna 2003. Samana keväänä 2003 hän suoritti myös humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Tämä tutkinto muodostui lähinnä suomalais-ugrilaisen kansatieteen, taidehistorian, museologian ja pohjoismaisen filologian opinnoista.

Jaakko Simola työskentelee vapaana koreografina ja museo-oppaana. Hänen kiinnostus- ja osaamisalueitaan ovat: eletty ja koettu tila, rakennettu ja esitetty tila, paikka tai maisema; koreografia ja museotila; muotoiluhistoria Suomessa; maaseudun rakennusperinne; Sydän-Hämeen kulttuurihistoria. Simola rakastaa pyöräilyä, ympäristön esteettistä havainnointia, vanhaa musiikkia ja vanhoja taloja.

©2021 Arts Management Helsinki. All rights reserved.

Log in with your credentials

Forgot your details?