Elina Pirisen uusi teos, syksyllä 2026 kantaesitettävä Ghosts of Rosegarden vie feministisen tanssitaiteen suurille näyttämöille. Koreografi Pirisen ja säveltäjä Ville Kabrellin yhteistyössä syntyvä teos on monitaiteinen näyttämöteos kahdeksalle tanssijalle ja viidelle muusikolle.

”If I can’t be close to you, I’ll settle for the ghost of you. And if you can’t be next to me, your memory is my ecstasy.”
— Jon Bellion

Pirisen ja Kabrellin uuden teoksen leikkisänä alkulähteenä toimii luova dialogi sellaisten klassisen musiikin teosten ja narratiivien kanssa, joissa naisia tai tyttöjä uhrataan, murhataan, lumotaan satuhahmoiksi, vangitaan, siepataan tai he kokevat muuten karun ja epäoikeudenmukaisen kohtalon. Ghosts of Rosegarden ottaa vauhtia Igor Stravinskyn ikonisesta Kevätuhrista, mutta ei tee siitä jälleen yhtä uutta tulkintaa. Sen sijaan teos kääntää alkuperäisen kertomuksen uusiin mytologisiin ja elämällisyyttä luoviin suuntiin, jossa ketään naista ei uhrata vaan he syntyvät yhä uudelleen ja uudelleen uusina muotoina, tansseina, musiikkina, villeinä alteregoina, aikoja halkovina äiteinä ja sisäisinä lapsina; tulevaisuuden ikoneina.

Elina Pirisen teokset tunnetaan “korkeataiteen” ja “kansantaiteen” hybridisyydestä. Se on naiserityisyyksistä syntyvää, tummuuksia kaihtamatonta mutta syvästi valoisaa; piilotajuista, jumalaista ja alista; rituaalista, riehakasta ja mystistä; humoristista, queer-psyykkistä, uusromanttista ja -primitiivistä.

Ghosts of Rosegardenissa Elina Pirinen tekee yhteistyötä säveltäjä Ville Kabrellin kanssa jo viidennen kerran. Pirinen kirjoittaa uuden ruumiillis-kielellisen libreton Kabrellin uuteen sävellykseen, ja yhdessä he luovat nykyaikaisen feministisen sadun.

Kamariorkesteri Avanti! esittää livenä Kabrellin luonnonvoimaisen sävellyksen, jossa soivat jouset, fagotti, kellot ja elektroniikka. Lavalla heidän kanssaan nähdään tanssijat Simone Benini (IT), Elias Berglund (FI), Karolina Ginman (FI), Age Linkmann (EE), Arolin Raudva (EE), Felix Urbina (MX) ja Alina Pilecka (LT) sekä Elina Pirinen (FI). Elävän musiikin ja esityksen lisäksi Ghosts of Rosegarden hyödyntää live-elokuvaa, luoden esiintyjien operoimaa ”ruumiillista elokuvaa” (corporeal cinema).

Villisydämiset esiintyjät tanssivat ruumiillisia ja äänellisiä muodonmuutosleikkejä käyttäen kaukaisten ja läheisten esivanhempien aavemaisia jälkiä, piirteitä ja mieltymyksiä, luoden samalla ylisukupolvisia ja poikkikulttuurisia transgressioita. He synnyttävät himokkaasti ja kivulla toivottujen ja ei-toivottujen esivanhempiensa orgiat ja syntyvät uudelleen menneisyyden ja nykyisyyden portaaleina.

”Tämän ajan taiteilijana työskentelen feministisen ja maternaalisen paradigman muutoksen puolesta vahvistamalla sisäisen lapsen arvoa ja merkitystä ihmisiä toistensa luo tuovana voimana. Haluan tuoda kansan ruumiin takaisin sisäisen lapsen visioihin, henkeen ja riittiin, jossa alitajunnan synnyttämä todellisuus on kirkkaimman valon paikka”, Pirinen sanoo.

Pirinen ja Kabrell tekevät Ghosts of Rosegardenissa yhteistyötä tila- ja valosuunnittelija Mateus Mannisen, dramaturgi Ami Karvosen, elokuvataiteilija Jakob Öhrmanin ja muotisuunnittelija Antrea Kantakosken kanssa.

Teos on kansainvälinen yhteistuotanto. Ghosts of Rosegarden saa ensi-iltansa Tanssin talon suurella näyttämöllä, tuotantotahoina Zodiak – Uuden tanssin keskus ja Libidian House by Elina Pirinen. Tämän jälkeen se matkustaa lokakuussa Sõltumatu Tantsu Festivalille (STF) Tallinnaan ja Dansens Husiin Tukholmaan.

Lue lisää teoksesta Zodiakin sivuilta: www.zodiak.fi/fi/ohjelmisto/ghosts-rosegarden
Lue lisää Elina Pirisen työstä: elinapirinen.com/

Arts Management Helsinki on Elina Pirisen sekä Libidian House by Elina Pirisen pitkäaikainen yhteistyökumppani.

Taiteilija Jani-Matti Salo tunnetaan immersiivisistä teoksista, joissa hän käyttää valoa, ääntä ja videota tarkastellakseen, miten teknologia ja ihmisten välinen vuorovaikutus muovaavat maailmankuvaamme. Hänen paikkasidonnaiset installaationsa vuorovaikuttavat usein suoraan ympäristönsä kanssa luoden ohimeneviä, mutta syvällisiä hetkiä, jotka hämärtävät taiteen ja ympäristön rajoja.

Uusimmassa teoksessaan Ajoittain – joka on tehty EMMA – Espoon modernin taiteen museon tilausteoksena – Salo kutsuu museon yleisön tilaan, jossa valo ja ääni muuttuvat introspektiivisiksi työvälineiksi. Installaatiossa valo voimistuu vähitellen ja hiipuu sitten yllättäen, nopeammin kuin silmä ehtii sopeutua. Vaikutelma siirtää katsojan huomion ulkoisesta kohti sisäistä kokemusta. Teoksen muoto mukailee WeeGee-talon ikkunarivistöä ja käy vuoropuhelua ulkona avautuvan maiseman, vuodenaikojen ja sääolosuhteiden kanssa.
Teokseen kuuluu myös taiteilijan säveltämä äänimaisema, joka muuttuu valon aaltomaisen liikkeen mukana. Yhdessä nämä elementit luovat upottavan ympäristön, joka kutsuu katsojan pysähtymään ja pohtimaan – harvinaisen hetken hiljaisuutta maailmassa, jota leimaa jatkuva liike.

Nykyaikaa etsimässä

Ajoittain on esillä EMMAn juuri avautuneessa näyttelyssä Nykyaikaa etsimässä: Juurettomuudesta, joka muuttaa museon galleriat läsnäolon ja keskittymisen paikoiksi. Näyttely kokoaa suurikokoisia installaatioita ja osallistavia, aisteja herättäviä teoksia johtavilta nykytaiteilijoilta, jotka kaikki tutkivat kuulumisen ja juurettomuuden teemoja nykyajan kiireisessä maailmassa.
Kävijälle on luotu tila viipyillä ja aistia teosten avaamien rinnakkaisten maailmojen ja oman kokemuksen kynnyksellä. Näyttely ei tarkastele juurettomuutta ainoastaan sijoiltaan olemisena vaan myös mahdollisuutena ajatella toisin yhteenkuuluvuuden ja paikan merkitystä. Se kannustaa meitä juurtumaan edes hetkellisesti jaettuun kokemukseen nykyhetkestä. Salon teos erottuu runollisena tutkimuksena havainnoinnista, jossa teknologia ja luonto sulautuvat luomaan hetkellisen hiljaisuuden jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Näyttely juhlii EMMAn 20-vuotisjuhlaa.

Näyttelyn nimi Nykyaikaa etsimässä viittaa Olavi Paavolaisen vuonna 1929 julkaisemaan esseekokoelmaan, jossa hän pohti modernia identiteettiä ja kokemusta nopeasti muuttuvassa maailmassa. Näyttelysarjan aiemmat osat esitettiin vuosina 2016 ja 2022.

Näyttelyssä esillä olevat muut taiteilijat ovat: Marina Abramović, Haruka Kashima, Kimsooja, Tarik Kiswanson, Germaine Kruip, Ken Matsubara, Lydia Ourahmane, Helen Pashgian, Danh Võ, WAUHAUS x TTK (Nurture), Ian Wilson ja Maaria Wirkkala.

Lue lisää Jani-Matti Salon työstä: www.janimattisalo.net
Lue lisää EMMA Espoon modernin taiteen museosta: emmamuseum.fi

Teos ”At Times” luotiin tilaustyönä EMMA-kokoelmaan.
Arts Management Helsinki on toiminut Jani-Matti Salon teoksen hallinnollisena yhteistyökumppanina.

Kuva: Ari Karttunen / EMMA

Samira Elagoz on suomalais-egyptiläinen transmaskuliininen taiteilija, jonka työ liikkuu elokuvan, performanssin ja visuaalisen taiteen rajapinnoilla. Elagoz tunnetaan performanssi- ja videotaiteen rajoja laajentavana tekijänä,. Hän on kehittänyt omaleimaisen ”dokufiktio”-tyylinsä, jolla hän tutkii teemoja kuten sukupuolirooleja, digitaalista romanttisuutta ja intiimejä kohtaamisia. Elagozin teokset saavat huomiota – ei ainoastaan provokatiivisen sisältönsä, vaan myös kompromissittoman totuudenetsintänsä vuoksi. Olipa kyseessä live-performanssi, video tai yhteistyöprojekti, ne pakottavat meidät kohtaamaan epämukavuuden ja kuvittelemaan uudelleen, mitä taide voi olla. Elagoz ei asetu helppoon kategorisointiin – hänen taiteensa väistää yksinkertaistamista ja haastaa katsojan ajatteluun.

Samira Elagozin läpimurtoteos Cock, cock… Who’s There? sai ensi-iltansa vuonna 2016. Teos yhdistää dokumenttikuvaa, live-toimintaa ja skriptaamatonta vuorovaikutusta tutkiessaan valtaa, seksuaalisoitumista ja katsomisen politiikkaa. CCWT on monumentaalinen ja raaka – taideteos, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Sen kymmenvuotisjuhlaa vietettiin juuri esitysperiodilla Theatre Odeonissa Pariisissa. Onnittelut!

Theatre Odeonissa 22. maaliskuuta asti näytettävänä on myös Elagozin palkittu videoteos SEEK BROMANCE. COVID-19-pandemian aikana kuvattu SEEK BROMANCE kertoo Samira Elagozin ja Cade Mogan odysseiasta ja heidän yhteisestä yrityksestään uhmata sukupuolinormeja. Kaikki alkaa heidän kohtaamisestaan: kaksi taiteilijaa kokoontuu yhteistyöhön, yhdistyneinä yhteisestä halustaan transitioon. Sitten pandemia iskee. SEEK BROMANCE voitti Hopealeijonan Venetsian biennaalissa 2022 innovatiivisesta esitystaiteen, dokumentin ja digitaalisen kulttuurin yhdistelmästään.

Samaan aikaan Les Printemps de Sévelin -tapahtumassa Arsenicissa, Lausannessa Elagozin uusin teos You can’t get what you want but you can get me on nähtävissä 22. maaliskuuta asti. Yhdessä Z Walshin, Brooklynissa asuvan valokuvataiteilijan kanssa luotu ainutlaatuinen diaesitys dokumentoi kahden pitkätukkaisen transmiehen rakastumista. Se vangitsee lähes teini-ikäisen rakkaustarinan, herättäen katsojissa vahvan muiston siitä, miltä rakastuminen tuntuu. Teos esittelee myös transsuhteiden intensiteetin.

Elagozin uran silmiinpistävä erityisyys on valmius ottaa riskejä – niin taiteellisesti kuin henkilökohtaisesti.

Lue lisää osoitteessa https://www.samiraelagoz.com/

Teoslevitystä hoitaa Something Great.
Arts Management Helsinki vastaa taloushallinnosta.

Kuva: Suomen kansallisgalleria